ROMPER

Hyvää kesää torstaita kaikille täältä nollakelien keskeltä kesäfiiliksistä.  Minulle tulee kevät kun uusivuosi on ohitse ja kesä kunhan tiet ovat sulat, enkä anna ajoittaisen pakkasenkaan haitata.  Tuli ihmeteltyä muutama päivä sitten ääneen sitä miten söpöjä haalarit on, mutta niin epäkäytännöllisiä. Päädyinpä taasen lankeamaan yhteen muotivillitykseen, nimittäin pari tuntia tämän keskustelun jälkeen sorruin itsekin sellaisen ostamaan, vaikkei olekaan vielä ihan tähän keliin ajankohtainen.


Samana päivänä lähdin kuvailemaan uutta profiilikuvaa Hannelle ja pääsin vetämään päälle uuden haalarinkin. Nyt kun olisi taas ihania asukuvausilmoja, en oikein pysty kuvia toistaiseksi ottamaan itse ennen kuin saan uuden kamerani huollatettua. Vanhalla rungolla en nimittäin saa tarkennusta pelittämään kaukolaukaisimella kunnolla ollenkaan, joten itsensä kuvaaminen sillä on kuin silkkaa itsetuhoisuutta. Onneksi Hanne kuitenkin tarjoutui napsaisemaan minusta muutamat asukuvat samalla, joten sainpahan haalarit ikuistettua tännekin!








Halari, takki: H&M
Kengät: Ebay
Kello: Michael Kors


Haalaria olen halunnut jo jonkun aikaa ja tällä kertaa olinkin ajoissa, sillä yleensä kun alan etsimään kesävaatteita, ei minun kokoja ole enää jäljellä. Tähän törmäsin aivan sattumalta, mutta rakastuin heti! Se näyttää ensivilkaisulla aivan tavalliselta kesämekolta, mutta lahkeet tuo tietynlaista turvaa.(Ainakin tuulisella ilmalla!) Alunperin halusin pitkähihaista haalaria, mutta tällaiset spagettiolkaimet ovat huomattavasti käytännöllisemmät loppujenlopuksi.

Itse en pistänyt mitään sen ihmeellisempää kuvausreissulle päälle, mutta Hanne sen sijaan oli laittautunut minunkin edestäni.


Vaikka julkaisen blogissani lähinnä omia asukuvia, nautin ehdottomasti enemmän muiden kuvaamisesta kuin kuvattavana olemisesta. Oli ihana päästä pitkästä aikaa jäädyttelemään näppejä raikkaaseen ulkoilmaan, vaikkakin sitten vanhemmalla kameralla.

(Toivottavasti) aurinkoista ja vähälumista alkavaa viikonloppua kaikille!

PRAGUE SHOPPING HAUL

Matkailusta materiaan, sillä tällä kertaa esittelen hieman ostoksia Prahan reissulta.  Jaan tämän kahteen osaan, jottei postauksesta tulisi liian pitkä ja raskas. Shoppailumahdollisuudet Prahassa oli nimittäin aivan eri luokkaa kuin olin koskaan olettanut! Halpaa kosmetiikkaa tuli napsittua mukaan taasen, joskin ihan Krakovan lukemiin en päässyt. Hyvä niin, ostelin nyt siis ehkä hieman vastuullisemmin. Rahaa en vaihtanut mukaan paljoa, mutta onneksi muut matkakumppanit vaihtoivat hieman liikaakin ja pääsin hyötymään siitä viimeisenä päivänä. 

Yllätin itseni ja kulutustottumukseni täysin, sillä en ostanut montaa vattetta. Yhdeksi lemppariliikkeistäni Euroopassa on muodostunut Tally Weijl, josta tälläkin kertaa tein kivoja löytöjä. Euron heikon kurssin vuoksi shoppailu ei niin paikallisissa ketjuliikkeissä oli kallista, joten jouduin kuitenkin hillitsemään mielitekojani hieman.



Reissun ainoat vaateostokset tarttui matkaan nimenomaan Tally Weijliltä, lukuunottamatta H&M:n söpöä jäätelöyökkäriä.(joka oli kuvaushetkellä pesussa) Olen aina rakastanut nyörejä, pitsiä, rusetteja ja kimallusta, joten tämä nykyinen nyöritrendi on kuin luotu minulle. Tämän neulepaidan bongasin tarjouksesta ja hintaa jäi euroissa hieman yli 10€. Pidän aivan mielettömästi vaaleanpunaisesta ja neuleista, joten tämän olisin ostanut varmaan ilmankin nyörejä. Söpöt yksityiskohdat on ehdottomasti se minun juttu, joten tämä kiinnitti heti huomioni eikä ostopäätöksessä mennyt kauan. Minun tasollani kauan siis.
Huomasin ostaneeni pelkkiä nyöripaitoja, muttei onneksi ihan samanlaisia:






Olen ollut pitkään yksiväristen peruspaitojen tarpeessa ja tämä tuli kuin tilauksesta! Valitsin  sen yllätyksenä valkoisena vanhan roosan sijaan, sillä olin juuri ostanut roosan värisen saman tyyppisen paidan Suomesta. Ollaan siskoni kanssa nyt tekstiilikaksoset tämän paidan kanssa, joskin ei ole ensimmäinen kerta. Heh

Enempää en vaateostoksia tehnyt, mutta tässäkin laatu korvaa määrän. Enkä nyt puhu siis vaatteiden laadusta, vaan shoppailun laadusta. Mieluummin muutamia harkittuja hankintoja kuin läjäpäin heräteostoksia. Isompiin ostoksiin palaan seuraavassa osassa, mutta nyt tilpehööriin ja kosmetiikkaan.



Aloitin loman tekemällä harkittuja ostoksia Helsingin kentällä Macin liikkeessä, sillä siellä taxfree hinnoilla kaikki on hieman halvempaa. Ostin muutamia välttämättömyyksiä, tarkemmin fix plus kiinnityssuihkeen, soft ochre paint potin luomille pohjustukseksi sekä peitevärinapin loppuneen tilalle. Olen viimeaikoinan alkanut panostamaan perusmeikkeihin kaikkien erikoisuuksen sijaan ja voin sanoa, että elämänlaatuni on parantunut. Ainakin aamuisin laittautuessa.


Lisää lentokenttäostoksia tein Prahasta lähtiessä, kun loppu paikallinen valuutta piti tuhlata pois. Victoria's secret oli siellä melkein yhtä kallista kuin Helsingin kentällä, mutta viimeiset kolikot oli tuhlattava pois. Mango temptation on aina ollut yksi suosikkituoksuistani ja siskon vartalomistiä käyn monesti nuuskimassa. Näitä vanhempia sarjoja harvemmin enää netistä tai muualta löytääkään, joten päätin käyttää tilanteen hyväksi ja valita pari mukaan. Tuohon Victoria mistiin olin ihastunut jo aikaisemmin, mutta koska pikkuputelilla oli hintaa 22€, on se aikaisemmin jäänyt hyllyyn. Tästä tuli ehdottomasti yksi lemppareistani ja pakko myöntää, että varmaan sorrun ostamaan tästä sen hajuvesiversion vielä joku päivä. Mutta en lentokentältä enkä niillä hinnoilla!

Meikkejä ostin omassa sarjassani kohtuullisesti. Sephorassa oli jälleen valuuttakurssin takia huikean hintaista, joten pitäydyin näissä halpamerkeissä. Lähes kaikki nämä merkit ovatkin tulleet jo tutuiksi Puolasta, mutta pari uutta tuttavuutta mahtui joukkoon myös.



Poskipunia ostin Essencen uudesta Fun Fair kokelmasta muutaman, sekä pari näitä Miss Sportyn. Harmi ettei Essencen uutuuksia yleensä Suomeen asti ehdi, sillä kuten huomata saattaa, nämä on oikein sympaattisia!


Essenceltä ostin myös yhden mini sheer lipbalmin, sillä Suomesta en ole löytänyt kuin yhden kappaleen joka ei ole revitty auki ja testattu pilalle. Näistä tykkään kovasti ja harmittaa, etten ostanut loppujakin sävyjä! Punaisen huultenrajauskynän pelastin siskoltani, joka oli epähuomiossa ostanut tuplat samaa. Kokeiluun pääsi ja testin läpäisi myös Nycin nude vaaleanpunainen huulipuna, joka osoittautui hyväksi ostokseksi. Näiden kaikki mainittujen halpojen kosmetiikkatuotteiden kustannukset pyörii siis eurosta neljään euroon, eli hinta ei todellakaan ole esteenä testaamiselle!




Miss Sporty on yksi merkki joka on parantanut tuotteitansa huimasti, jopa alle vuodessa. Aikaisemmat tuotteet ovat olleet hyviä, mutta pakkaukset rumia ja halpoja. Nyt oli kuitenkin toinen ääni kellossa, eikä näilläkään kuitenkaan ollut hintaa kahta euroa enempää/kpl. Sivuhuomautuksena vielä, että nämä alemmat huulipunat tuoksuu aivan samalta kuin eräs Rimmelin punani, jopa siihen pisteeseen asti, että epäilin samaksi tuotteeksi.


Tämä on ketjuliike DM:n omaa tuotantoa ja ostin kokeiluun ihan vain hupaisan ulkonäön vuoksi. Vastaavilla palikoilla nimittäin muistan harjoitelleeni laskemaan esikoulussa. Alussa ruma ulkomuoto nauratti, mutta seuraavana yllätyksenä tuli tämän laatu. Miten joku niin halvan oloinen tuote voi olla niin hyvä? Päihittää monet kalliimmatkin huulimeikkituotteet, mitä olen elämäni aikana kokeillut. Kahdella eurolla sainkin huomattavasti enemmän kuin luulin!



Ylhäältä vasemmalta s.he 156, NYC creamy mauve, Essence ring around the rosy, Essence sweetheart's sweet tooth, Essence mini sheer lipbalm, Miss sportylta my funny mauve, my pretty rose ja my adorable nude sekä viimeisenä Essencen femme fatale rajauskynä

Minulla oli yksi ennestään mietitty ostos minkä aioin Prahasta Rossmannilta tehdä, ja se oli Makeup Revolutionin luomiväripaletti. Tämä meinasi jäädä löytämättä, mutta onneksi huomasin ne sattumalta matkalla.



Naked3 on sävyiltään ehdottomasti lemppari Urban Decayn paleteista, mutta siinä on auttamatta huonoin pigmentti koko sarjasta. En siis koe että se olisi koko 50€ arvoinen, joten päätin lähteä etsimään vaihtoehtoja. Tähän törmäsin jossain high end vs drug store meikkivideossa, missä se päihitti esikuvansa UD:n naked3-paletin. Hintaa tällä oli noin seitsemän euron verran, ei siis lainkaan liikaa. Laatu ei missään nimessä ole yhtä hyvä kuin Urban Decaylla, mutta oikein käytettynä tällä saa aivan vastaavan lopputuloksen, lukuunottamatta vaaleimpia shimmer-sävyjä joista irtoaa itseasiassa enemmän väriä kuin alkuperäisestä. Tästä unohdin harmiksi kuvata swatchit, mutta esittelen mikäli joku on kiinnostunut.

Viimeisimpänä kosmetiikkaostoksena tämä Essencen Fun Fair-sarjan kynsilakka. Tämä on yksi uusista suosikeistani, sillä se on mattapintainen sekä tuoksuu kuivuttuaan makealta. Hiukan jäi kaivelemaan, etten ostanut useampaa sävyä! Essencen lakoista ei ole kyllä toistaiseksi yksikään aiheuttanut pettymystä.


Koruostoksille sorruin kun Claire'silla oli osta 6 maksa 3 tarjous, vaikkei pitänyt sen kummempaa rihkamaa kantaa kotiin. Rakastan isoja näyttäviä korvakoruja, mutta käytännön syistä en niitä paljoa omistakaan. Nämä kultaiset olivat kuitenkin aivan pakko-ostos! En tiedä missä, milloin ja miten näitä käytän, mutta usein niitä hiplailen hymyssä suin. 

Löytyikö näistä teille mieluisia löytöjä? Luulin tämän jäävän lyhyehköksi postaukseksi, mutta sain näköjään taas tahattomasti venytettyä sitä turhilla turinoillani. Seuraava osa keskittyykin pelkästään kenkä/laukkuosastolle, mutta voi olla että teen tässä välissä asiapitoisemman postauksen. Hyvää viikonloppua ja pysykää kanavalla!
Kiitos kärsiväll(isell)e siskolle muutamista kuvista. Elämä on vaikeaa, kun ei pysty tarkentamaan kaukolaukaisimella kuvatessa.

Epäonnistuneita asukuvia, itsekriittisyyttä ja mielipahaa

Minulla oli valmiina toinen postaus jo julkaistavaksi, mutta päätinkin äsken kirjoittaa tämän tähän väliin. Tein tänään muutamia todella hyviä löytöjä, mitä olinkin kaivannut. Kuvailtiin Pauliinan kanssa taas pitkästä aikaa asukuvia ja en millään malttanut odottaa, että saan uudet housut jalkaan. En yleensä suostu kuvattavaksi housut jalassa - hameilla ja mekoilla kun saa peitettyä kaikki ongelmakohdat. 

Pyrin yleensä pitämään sosiaalisen mediani suhteellisen positiivisena, sillä inspiraatiota ja hyvää mieltä itsekin sieltä haen. Tänään ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen, sillä koen että tämä on jokseenkin tärkeä aihe. Ensimmäistä kertaa haluaisin hieman kirjoittaa rehellisiä tuntemuksiani sekä ajatuksiani tänne ylös; julkisesti, kaikkien nähtäville. Yleensä kun katson asukuvia jälkikäteen, löydän helposti ne muutamat onnistuneet lempparit. Tällä kertaa kuitenkaan en, eikä vika ollut kuvissa tai kuvaajassa. Vaan kuvattavassa. Tällaiset setit jätän aina julkaisematta, sillä en halua tänne kuvia mistä en ole itsevarma. Toinen poikkeus samaan postaukseen.

Olo oli hieman jäykkä ja luonnoton kuvaustilanteessa, sillä en tiedä mitenpäin housut jalassa pitäisi oikein olla. Nyt illalla selailin kuvia pala kurkussa - ei voi olla totta miltä näytän. En ole ala-asteen jälkeen koskaan ollut itsevarma ihminen, mutta olen kehittynyt siinä paljon viimeaikoina. Tänään kuitenkin otin takapakkia.

Olen hyvin kilpailuhenkinen persoona, mutta yleensä kilpailen vain itseni kanssa. Joka kerta pitäisi olla hieman parempi, hieman sujuvampi, hieman kauniimpi. Tämä voi toimia sekä hyvässä että pahassa: joko motivaationa, taikka nakertaa sisältä.

Olen aina ollut hoikka, joskus liiankin laiha. Viimevuosien aikana painoa on kertynyt yli 10 kiloa, enkä ole siitä kaikesta iloinen. En ole ruumiinrakenteeltani kovin siro, enkä omista selkeää vyötäröä. Olen aina hävennyt sitä, enkä ole koskaan pitänyt ihonmyötäisistä vaatteista. Epämuodostuneet kylkiluuni vasta häpeää aiheuttavatkin ja joskus mietin, voisiko pahemmin ollakaan enää? Viimeaikoina olen kuitenkin päättänyt, että käytän sellaisia vaatteita mistä pidän välittämättä siitä, pitäisikö niiden sopia vartalonmallilleni. Tämä on ollut todella vapauttavaa, olen ostellut ensimmäisiä vartalonmyötäisiä trikoomekkoja ja useita uusia hameita. Silloin tällöin hiipii kuitenkin takaisin ajatus siitä, etten näytä siltä kuin pitäisi. Siltä kuin suositut tytöt Instagramissa reisivakoineen ja leveinen lanteineen.
Minulla oli joskus reisivako, mutta kadotin sen ensimmäisenä lihoessa - kerään sitä kuuluisaa rasvaa vain alakroppaan, erityisesti yläreisiin. Minun ehdoton häpeäpilkku on lantioni. Koen oloni epämuvaiksi housuissa, ellen pidä pitkää paitaa. Minulla on leveä, mutta täysin suora lantio. Tuntemuksia ei yhtään helpota sekään, että omistan myös leveän vyötärön ja rintakehän.


Ensimmäisenä kun vedin uudet housut päälleni henkäisin "onpa ihanat!". Seuraava sitten olikin "mutta äiti, minähän näytän aivan keskivartalolihavalta näissä". Enkä viittaa tällä siihen että joku vartalonmalli olisi muita huonompi, vaan harva haluaa näyttää kokoansa isommalta tahattomasti. Olen aina ihaillut kurvikkaan mallista vartaloa, eikä ylimääräinen junk in the trunk haittaa. Ennen kuin joku pääsee kommentoimaan "mieti miltä isommista tytöistä tuntuu", minun on todettava, ettei tuntemuksilla ole välttämättä mitään suoraa korrelaatiota todellisen ulkonäön kanssa. Ulkonäköni on muttunut rajusti muutamassa vuodessa ja joskus minulla on vaikea kokea oloani kotoisaksi tällaisena. En koskaan ajatellut olevani siinä pisteessä, että joutuisin hylkäämään vaatteita kauppaan siksi että "vatsamakkarat näkyy" "näytän lihavalta tässä". Ehkä muut, mutta en minä! Olin aina se hiukan aliravittu rimpula. Siitä roolista on ollut vaikea luopua, mutta nyt ajattelin kertoa siitä ääneen. En käytä sortseja julkisesti, sillä häpeän selluliittejäni. Vedän vatsaa sisään peilin edessä ja työnnän takapuolta ulos, ettei reidet painuisi yhteen.




Olen kuitenkin päättänyt hyväksyä itseni kaikkine vikoineni. En ikinä ajatellut julkaisevani tällaisia kuvia. Miksi kuitenkaan pitäisi esittää jotain muuta kuin mitä on? Tältä minä näytän, mitä sitten. Jotain tuntematonta neroa lainaten "ei ole huonoja kuvia, joskus vain näytät siltä". Tästäkin postauksesta silti poistin useita kuvia, sillä pelkästään niiden katsominen sattui. Ehkä joku päivä olen tarpeeksi rohkea katsomaan itseäni rehellisesti sellaisena kuin olen.

Yritän aina olla positiivinen ja tsempata muita ulkonäön suhteen, sillä olen tuhlannut liian monta vuotta elämästäni vihaten sitä miltä näytän. Nyt kuitenkin siskolleni sanotut sanat palautuivat itselleni takaisin, kun hän muutama päivä sitten tokaisi "Muista mitä sanoit minullekin: on paljon ihmisiä jotka tekisivät mitä tahansa näyttääkseen samalta kuin sinä. Monelle riittäisi se, että olisi hoikka ja terve". Jäin miettimään tätä ja vaikka on aina joku, joka näyttää paremmalta, se ei tarkoita ettenkö voisi olla se paras versio itsestäni. Olen huomannut olevani kaikista iloisin kun pystyn tekemään töitä itseni eteen ja koen, että kehityn sillä tavalla. Olo on hyvä kun treenaan, vaikka ulkonäkö ei muuttuisi. Vain tunne siitä, että pystyn olemaan itse oman tilanteeni herra, riittää. 

Minusta nämä housut on aivan mahtavat, vaikka pelkäänkin pömppömahaa ja kamelinvarvasta. Siitä huolimatta että ikävöin reisivakoani, olen joskus ylpeä siitä miltä näytän. Tähän on auttanut se, että voin ensimmäistä kertaa olla ylpeä siitä mihin kehollani pystyn. Sivuspagaatti on vielä kesken, mutta minulla on neljä toimivaa raajaa joilla sitä voin työstää.





Ilma tänään oli synkkä mutta sen verran kirkas, että se vaati siristelyä. Joskus olen ylpeä jopa pitkästä nenästäni. Tästä johtuen olenkin alkanut kutsumaan sitä negatiivisten adjektiivien sijaan maijastettiseksi. 

Tänään ostin myös bikinit siitä huolimatta, etten ole koskaan tykännyt käyttää niitä julkisesti. Totesin, ettei se peilikuva kuitenkaan tuijottamalla parane. Kesällä aion pitää niitä ylpeänä, vaikka sitten jo pelkästään sen takia että on harvinaista nähdä minulla keskenään yhteensopivia ylä - ja alaosia. 






En ole aikaisemmin omistanut tällaisia nilkkamittaisia housuja, mutta tykkään vaihtelusta. Vaikka tuntuu, että näytän näissä lyhyt- ja paksujalkaiselta, ne on mukavat jalassa. Lupaan, että esittelen nämä joku päivä kunnolla. Ylpeänä, edestä ja takaa koska pystyn siihen. Nämä on uudet epäonnen lempparihousut.

Joskus turhauttaa kun otan sata kuvaa, mutta yksi onnistuu. Vaikken tarvitsisi kuin yhden, tuntuu silti epäaidolta: enhän minä muissa näin hyvältä näytä.  Miksi en näytä aina niin hyvältä kuin muut kuvissa? Usein unohtuu, että suurimman osan someminä on tarkoin harkittu kiiltokuva. Kiillotettu ja hiottu jokaista pienintä virhettä myöten ja epätäydellisyyttä piilotellaan. Kunhan muistutan itseäni siitä ettei se mitä näemme ole aitoa, ymmärrän olevani normaali. Olen aivan hyvä kaikkine arpineni ja vatsamakkaroineni. Kaikki vatsat menee rullalle kun tarpeeksi kumartuu, jokainen iho arpeutuu kun tarpeeksi venyttää, mutta ne eivät ole suunnitteluvirheitä vaan ominaisuuksia. On vaikea olla vertaamatta itseään muihin, mutta tästä lähtien minä aion kilpailla yksin omassa sarjassani. Loppujen lopuksi olen itse itseni ankarin valmentaja.

Epäonnistuneetkin asukuvat on asukuvia, joten:
Takki, Housut, huivi, vyö: H&M
Paita: BikBok
Kengät: Ebay

Kiitos Pauliinalle, erityisesti tänään en ollut kaikista helpoin kuvattava. Pahoittelut laadusta, sillä kamera on edelleen vailla huoltoa ja käytössä on vain vanha tarkennusvikainen runko. Omia vikojani en kuitenkaan aio enää pahoitella kuten ennen. En aio pyytää anteeksi meikittömyyttä tai huonoa hiuspäivää, en aio pyytää anteeksi omaa itseäni. Tällainen minä olen.

Starberry Lipgloss @Instagram